Luku 2 Myyntineuvottelua ja itsensä myymistä

Kaksi päivää taisin jaksaa ulista elämäni surkeutta sängynpohjalla, sitten katseeni osui makuuhuoneen kirjoituspöydällä sijaitsevaan tietokoneeseen. Vast´ ikään hankittuun mustaan Mikro Mikkoon. Nousin ylös ja määrätietoisesti astelin koneen ääreen. Avasin Word-tekstinkäsittelyohjelman ( versio lienee ollut 6.0 tai jotain) ja aloin töihin.

Tein kolmeen osaan taitettavan esitteen, kaksipuoleisen, ja kirjoitin siihen elämäni ensimmäisen avoimen työhakemuksen. Savon murre oli siihen aikaan "in", vastikään oli ilmestynyt Aku Ankka savonkielisenä ja meidän siilinjärveläisten oma paikallislehtikin räväytti sen kunniaksi ja julkaisi oman Uutis Vieterj-versionsa savoksi. Tätä buumia minäkin sitten hyödynsin ja tein tuon hakemukseni reilusti savon murteella.  Siihen unohtuivat murheet. Tajusin, että elämässä on paljon muutakin kuin yksi työpaikka Kuopion torin laidalla.

Lähetin tämän savonkielisen hakemuksen 11 eri kuopiolaiseen firmaan. Puhelinluetteloa selasin ja etsin sieltä potentiaalisia nimiä ja osoitteita. Sain 5 tai 6 soittoa heti samana päivänä kun posti oli kirjeet tuonut ja kahteen paikkaan sovin haastettelun. Toisessa niistä olin sitten vuoden päivät töissä ennenkuin tein seuraavan ammatillisen siirtoni.
Lue savonkielinen hakemus tästä


Ja oliko herralla bonuskorttia?
Kyseinen työ, jonka tällä avoimella hakemuksellani sain, oli tavoitteiden mukaisesti myyntiä ja myynninedistämistä. Mieleeni jäi Osuuskauppa PeeÄssän henkilöstöpäällikön iloinen nauru, kun hän luettuaan hakemuksen soitti minulle ja sanoi ensi töikseen puhelimeen:  "Enja Rissanen, sinä olet juuri myynyt itsesi meille! Milloin voit aloittaa?" Vastasin siihen, että "joko huomenna" ja niin sovimme haastattelusta ja sitä tietä työn aloittamisesta.

Työhön kuului S-etukorttien myynti ja sitä tehtiin pääasiassa myymälöissä erillisinä bonus-päivinä. Ajoin maakuntaa ristiin rastiin ja kyselin asiakkailta, että joko heillä mahdollisesti olisi S-etukortti käytössä? Ja jollei ollut, niin nyt sen sitten voisi kätevästi tästä tilata. Tältä ajalta on peräisin hyvä pohjois-savolaisen maakunnan tuntemus, tuskin lie montakaan kolkkaa missä en olisi käynyt. Ja myös käsitys siitä, mitä on olla autonratissa niin aamuvarhain kuin iltapimeässäkin...

Eräänä iltana minulla oli sovittu puheenvuoro Outokummussa, paikallisessa hotelli-ravintolassa pidettävässä Asiakasomistaja -tilaisuudessa. En muista, miksi juuri minun piti sinne mennä, markkinointipäällikkö usein hoiti nämä tilaisuudet, mutta nyt vain oli niin, että ajelin Outokumpuun. Katselin karttaa ja osasin perille. Pidin puheenvuoroni ja kun tuli poislähdön aika, huomasin, että käyntini ei ollutkaan miellyttänyt ihan kaikkia. Autostani oli oikean puolen sivulasi rikottu tuusannuuskaksi, konepellillä oli reipas putken iskun jälki ja tuulilasi oli myös saanut osansa jostain metalliputkesta.Ei siinä muu auttanut kuin kutsua virkavalta paikalle. Yhdessä poliisisedän kanssa teippailimme sivuikkunan niin, että pystyin ylipäätään ajamaan autolla. Tekijästä ei ollut mitään tietoa ja ei ole ollut vielä tähän päivään saakka. Eli tappiot jäivät vakuutusyhtiön huoleksi.

Toinen muisto tältä ajalta liittyy siihen, että työni puolesta jouduin kyllä vaikka minkälaisiin tilanteisiin. Ehkä yksi parhaista oli asiakasomistaja-ilta, jossa ensin pelattiin ulkokentällä lentopalloa ja sitten istuttiin nuotiolla ja paistettiin makkaraa. Kesäinen kaunis ilta, mikäpäs siinä. Ja siitä vielä maksettiin!

Parasta antia elämälleni oli kuitenkin se, että tapasin Nilsiän S-marketissa marketpäällikön, jolla oli ihan tolkuttoman ruskeat silmät! Niistä lisää tuonnepana, liittyvät tähän ammatilliseen uraan niin vahvasti, että niitä ei voi ohittaa :-)

Seurailin jatkuvasti lehtiä ja etsin tietoisesti sellaista työpaikka, jossa pääsisin näyttämään ja käyttämään tietoteknistä osaamistani. Tekniikka on aina kiehtonut minua ja halusin tehdä jotain hyödyllistä niillä taidoilla, mitkä tietokonekurssista oli syntyneet. Sitten se löytyi, eräänä päivänä...Sonera haki myyntineuvottelijaa ratkaisukeskeiseen puhelinjärjestelmien myyntiin. En edes ymmärtänyt ilmoituksessa olevien sanojen merkitystä, mutta se ei tahtia haitannut. Uskoin itseeni, tein hakemuksen ja pääsin haastatteluun. Hain tukea siltä ruskeasilmäiseltä marketpäälliköltä ja hän suorastaan usutti minua menemään siihen haastatteluun ja ottamaan sen paikan. Se mitä sitten tapahtui, jääköön taas seuraavaan postaukseen :-)