Luku 8 Huippumalli hakusessa

Pääasiassa työni Tietovirralla oli matkustamista ja kuten edellisestä olette voineet lukea, matkan varrella on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.
Eräänä päivänä meille Jarin kanssa tuli toimitusjohtajan taholta komento, että menkää Imatralle Stora Enson johonkin työnjohtajien klubi-rakennukseen ja siellä on valokuvaaja paikalla, otetaan muutama mainoskuva. Kysyin äimistyneenä, että siis minäkö...mainoskuvaan??? No sinä, sinä. Asiakkaamme Teknos on valittu Stora Enson lisäksi referenssiksi kampanjaan ja etkös sinä ole Teknos-ryhmän OmaOpettaja? No olenhan minä. Ei siinä auttanut pyristellä vastaan, otettiin Jarin kanssa talon valkoinen Stara-mersu alle ja ei muuta kuin Imatralle.

Paikka oli hieno, Imatrankosken varressa vanha, arvokas puutalo, joka oikein huokui vuosisataista patruuna-henkeä. Valokuvaaja odotti meitä yhdessä salongissa niinkuin oli sovittu; oli taustat ja jalustat ja kaikki. Ja minä ihmeissäni kaikesta. Yritin peilin edessä pakkeloida naamaani, kun olin kuullut, että niin pitää tehdä. Puuteria pintaan oikein kunnolla - ja huulipunaakin- vaikka en sitä normaalioloissa käytäkään. Valokuvaaja osasi työnsä, muistaakseni sai minutkin hymyilemään ihan ihmismäisesti. Kuvaan haettiin sellaista professional-näkökulmaa ja minä ajattelin mielessäni, että siinähän haet, ei minusta tämän kummempaa saa eikä tule! Jarin kuvaamiset näyttivät menevän kerralla putkeen, mutta hyvin siitä sitten selvisin minäkin. Huippumalli, heh...

Tietovirta teki näistä kuvista todella laaja-levikkisen kampanjan, jossa oli lehtimainontaa niin Hesarissa, Kauppalehdessä kuin muissakin päättäjiä tavoittavissa lehdissä. Lisäksi painettiin esitteitä, joissa meidän naamamme komeilivat ja joita jaettiin ympäri Suomen myynti- ja markkinointitapahtumissa. Olen jostain kumman syystä taltioinut nuo mainokset tärkeiden papereideni joukkoon ja ohessa nämä myös teidän iloksenne :-)

Esitteen sisäsivu

Lehti-ilmoitus

Mainoskampanjan tehoamisesta en osaa sanoa juuta en jaata, eikä se minua siinä hetkessä juuri kiinnostanutkaan. En ymmärtänyt silloin markkinoinnista tai ainakaan kampanjoista tuon taivaallista ja en oikein edes tajunnut sitä levikkiä mikä tuolla kampiksella oli. Yllätys olikin suuri, kun vähän päästä asiakkaat tulivat sanomaan, että "hei, minähän olen nähnyt sinut, sinun kuvasihan oli lehdessä".

No, aikanaan sekin laantui ja itselleni tämä muisto on yksi mukavien muistojen joukossa. Onpahan tullut nähtyä ja koettua tämäkin puoli markkinoinnista.