Kymmenen vuoden aikana on tullut asustettua aika monessa hotellissa, niin isossa kuin pienessäkin. Pääsääntöisesti olen käyttänyt Sokoshotelleja niiden hyvän sijainnin takia, mutta joka paikkakunnalla ei tietysti ko. ketjun hotellia ole ja silloin vastaan on tullut vähän erikoisempiakin tapauksia.
Kummituksia...
Ikaalisissa on kylpylän lisäksi Vanhan kauppalan keskustassa hotelli nimeltä Ikahovi. Rakennus on vanha kuin taivas, vanhan neuvostovallan aikainen betonilaatikko henkii oikein vuosikymmenten takaista paikalleen jämähtänyttä tunnelmaa. Kun ensimmäisen kerran vierailin tässä paikassa, en oikein tiennyt mitä ajatella paikasta. Heti ulko-ovesta suoraan edessä on pieni vastaanottotiski ja siltä samalta tiskiltä tarjoillaan tietysti myös kaikki juomat, mitä mahdolliset asiakkaat ostavat. Tiskin vasemmalla puolella on muuhun tilaan suhteutettuna suuri sali, jossa on valkoisin liinoin katetut ruokapöydät odottamassa ruokailjoita. Hotellihuoneet olivat toisessa kerroksessa ja sinne johtaa vanhanaikaiset kierreportaat. Raahasin laukkuni portaat ylös ja yläkerran aulan nurkassa vanhassa pölyttyneessä nojatuolissa istuu vanha, harmaahapsinen tukevahko naisihminen joka katsoo minua kuten vierasta tunkeilijaa katsotaan. Pistävästi. Vaatteet olivat edelliseltä tai sitä edelliseltä vuosisadalta ja pitkä, eloton tukka roikkui pitkin harteita. Sanoin "Iltaa" kohteliaasti, hän vain tuijotti, ei sanonut sanaakaan eikä ilmekään värähtänyt. Näky oli puistattava. Tiedätte Milla Magia- hamon Aku Ankasta? Vähän samanlainen, mutta aikatavalla epäystävällisemmän oloinen olemus oli tällä paikallaan istuvalla hahmolla. Ajattelin että enpä ole kummitukseen aiemmin törmäänytkään, mutta kertahan se on ensimmäinenkin ja jos kerran niitä jossain on, niin tämä paikka näyttää kyllä oikein otolliselta kummitusten pesäpaikalta. Tämä oli ainut kohtaaminen tämän kummitusladyn kanssa, sen koomin en ole häntä tavannut.
Koko aula kuten kaikki muutkin maalattavissa olevat pinnat oli somistettu elokuva-teemalla. Huoneet oli nimetty kuuluisien elokuvatähtien mukaan ja joka puolella oli kuvia Marlon Brandosta, Marilyn Monroesta jne. Kuvien maalaustekniikkana oli käytetty valo/varjo tekniikkaa ja heikossa valaistuksessa nämä kuvat olivat oikeasti aika kammottavan näköisiä. Suuria silmiä, irvistäviä naamoja...huh, sanon minä. Vaan sinnepä minä pesäni tein aika useasti, Ikahovi kun sattui olemaan lähellä koulutettavaa asiakasta. Kävin talossa varmaan kymmenkunta kertaa yhteensä ja joka kerran tuo ensimmäisen kerran kummitusnainen tuli mieleeni ja puistatti. Aamuisin varsinkin. Hotellin henkilökunta oli illalla laittanut saliin aamupala-tarpeet valmiiksi ja kun menin aamiaiselle, niin yhtenäkään aamuna en nähnyt talossa ristinsielua. Talo oli ihan tyhjä! Ei henkilökuntaa eikä asiakkaita. Toivoin vain kovasti, että oikeasti olen yksin, eikä jostain liihottele tuo ensimmäisen illan tuttavuus vastaan.
Ja kammotuksia....
Toinen tapaus jäi mieleeni jostain puolivälistä Helsinkiä ja Turkua, olisiko ollut Somero ja paikassa joka oli oikein Kaupunginhotelli. Minä soitan etukäteen hotelliin, niinkuin tapanani on ja ihmettelin hieman, kun sinänsä ihan ystävällinen miesääni kysyy että: "niin että YÖKSI olisitte tulossa"?. Minä reippaana tyttönä vakuutan, että kyllä kyllä, yötä meinasin olla. Ja niinhän sitä mennään, paikka löytyi ihan niinkuin pitikin ja oikein avulias mieshenkilö valkoisessa paidassaan ja mustissa housuissaan syöksyy minua pihamaalle vastaan ja kantaa laukkuni sisälle vastaanottoon. Kirjautuminen sujui mallikkaasti ja tämä tarjoilija/vahtimestari/kokki/vastaanotto-/hotellivirkailija kysyi, että onko minulla nälkä? Myönsin asianlaidan näin olevan. Ja hän kertoi, että on sulkemassa juuri keittiötä vaan että vielä voisi yhden annoksen minulle loihtia. Pyysi istumaan alas ravintolapöytään ja toimitti listan eteeni. Valitsin Pasta Carbonaran ja niin hyvää pastaa en ole ikinä saanut missään! Se oli todella suussasulavaa ja maukasta. No, sitten tuli hetki kun lähdin etsimään huonettani. Ohjeet olivat, että rappuset ylös toiseen kerrokseen, huoneet löytyvät käytävän varresta. Jääkaappi ja suihkutilat ovat yhteiset vaan muita kun kuulemma ei juuri nyt ole majoittuneena niin voin käyttää niitä kuin omiani.
Ei muuta kuin avainta vääntämään huoneen ovella ja voi kauhistus sitä lemua, mikä sieltä pölähti vastaan! Ei ollut ihan äsken varmaan oltu yötä tässä majapaikassa. Se haju tuli WC:stä jossa viemärit olivat päässeet kuivumaan jo aikaa sitten. Ulko-oven takaa avautui pieni eteinen ja siitä vasemmalle oli tuo löyhkäävä WC, onneksi oven takana. Toisen välioven takana oli kapea huone, jossa toisella seinämällä sänky ja päädyssä pieni pöytä. Ja pöydän takana ikkuna, jonka tempaisin heti ensitöiksekseni auki. Mietin siinä tyrmistyneenä, että mitä ihmettä oikein teen?? Seuraavaan isompaan paikkaan (taisi olla Forssa) olisi useampi kymmenen kilometriä, enkä enää millään olisi jaksanut yöllä lähteä uutta majapaikkaa hakemaan. Nyt ymmärsin puhelimessa kuulemani vastaanottovirkailijan ihmetyksen, että joku ihan aikoo yöksi tulla tähän hotelliin. Olisi ehkä pitänyt jo oivaltaa siitä äänensävystä jotain...
Avonainen ikkuna selvitti huoneen seisonutta ilmanalaa ihan kohtuullisesti ja koska se WC oli kahden välioven takana, päätin, että pärjään tässä luukussa yhden yön, kävi miten kävi. Sitten ajatukset siirtyivät siihen yhteiseen suihkutilaan. Otin avaimen mukaani ja läksin etsimään ko. suihkutilaa. Väänsin oven auki ja totesin, että täällä ei ainakaan viemäri haise. Sytytin valot ja eteeni avautui karmea näky! Sekä käsienpesuallas että vanha valkoinen amme olivat kunnon ruostekerroksen peitossa. Laskin vettä molemmista hanoista ja totesin veden ihan käyttökelpoiseksi. Päätin selviytyä tästäkin.
Nukuin yöni ihan kohtuullisen hyvin ikkuna auki ja suihkussakin kävin aamulla ja sain hiukset laitettua ja pakkelit pintaan. Sitten aamupalan kimppuun. Ohjeet olivat taas, että aamupala on toimitettu yön aikana siihen aulassa olevaan jääkaappiin. Avasin jääkaapin oven ja en ollut taas uskoa silmiäni...valkoisille, jo parhaat päivänsä nähneille, lohjenneille keramiikkalautasille oli kasattu aamiaistarpeita. Yhdellä lautasella kelmun alla oli paahtoleipää ja paketista veistettyä voita reipas lämpäre. Toisella oli pari kananmunaa kuorineen, juustosiivuja ja kokonainen tomaatti. Kolmannella oli pari, ainakin 2,5 cm paksua savukinkkulämpärettä, veistetty puukolla semmoisesta isosta palvikinkkupalasesta, läskiäkin reunamilla ihan reipas kerros. Kannussa jotain sekamehua. Tämän enempää en analyysiä eväistä tehnyt, pelkkä katselu riitti karkottamaan aamiaisen tarpeen. Kokosin kamani huoneesta ja läksin vähin äänin. Eipä sillä, että tässäkään hotellissa ketään olisi ollut hyvästelemässä matkalaista. Jätin avaimen tiskille ja pistin paikan mieleeni, etten sinne vain toista kertaa eksyisi.
Monenlaista muutakin yöpaikkaa on tullut kokeiltua, mutta nämä kaksi ovat jäneet mieleen ylitse muiden -kokemuksena. Hotellielämästä seuraa usein myös hotellikuolema ja siitä lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti